NAD+ selitettynä: tärkeimmät hyödyt, annostukset, käyttöaiheet

Tärkeä ilmoitus tutkimuskäytöstä:
Seuraavat tiedot on tarkoitettu vain päteville tutkijoille, laboratorioalan ammattilaisille ja julkaistua tieteellistä kirjallisuutta lukeville koulutustarkoituksissa. Maininnat “annoksesta”, määrästä, pitoisuudesta, antotavasta, ajoituksesta tai tutkimusprotokollasta viittaavat ainoastaan tutkimuksissa raportoituihin arvoihin, eikä niitä saa tulkita suositukseksi, ohjeeksi tai ehdotukseksi ihmis- tai eläinkäyttöön.

Tällä sivulla käsitellyt tuotteet ja aineet toimitetaan laillisen sallivuuden puitteissa tiukasti laboratorio-, analyysi- tai in vitro -tutkimustarkoituksiin. Ne eivät ole hyväksyttyjä lääkkeitä, ravintolisiä, elintarvikkeita, kosmetiikkaa tai eläinlääkkeitä. Niitä ei ole tarkoitettu ihmisten tai eläimien kulutukseen, injektioon, nauttimiseen, paikalliskäyttöön, itsekokeiluun, suorituskyvyn parantamiseen tai terapeuttiseen käyttöön.

Emme tarjoa lääketieteellisiä neuvoja, annostusohjeita, hoitosuosituksia tai henkilökohtaisia käyttöohjeita. Älä osta tai käytä näitä materiaaleja henkilökohtaisiin, kliinisiin, urheilu-, kehonrakennus- tai eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin. Kaikkien soveltuvien lakien, tuontisääntöjen, laitoksen omien sääntöjen ja turvallisuusvaatimuksien noudattaminen on ostajan ja lukijan vastuulla.

Mietitkö, miksi NAD+:sta puhutaan kaikkialla tutkimuskentällä aina ikääntymisen estämisestä diabetekseen ja aivojen terveydestä ja energiasta urheilun kestävyyteen?

Siihen on yksinkertainen syy. Ei mitään toimii ilman tätä entsyymikomponenttia (voit osta NAD+-valmistetta laboratoriostamme täältä). Kaikki, mikä tapahtuu jokaisessa solussa, vain pysäytä ilman sitä. NAD+ on “käyttömolekyyli”, joka toimii lähettinä, voimansiirtäjänä ja korjaussignaalina. Se on mukana yli 500 eri entsyymireaktiossa. Niiden joukossa? Ne, jotka muuttavat ruoan energiaksi ja varmistavat, että geneettinen koodisi pysyy ehjänä.

NAD+-tasot eivät kuitenkaan pysy optimaalisina ikuisesti. Ne romahtavat iän myötä. Armottomasti ja dramaattisesti, niin että keskiikään mennessä jäljellä on enää noin puolet. Eivätkä NAD+-tasot “mene kiltisti illan hämärään”. Ne romahtavat. Ja sillä romahduksella on ketjureaktiona eteneviä vaikutuksia.

Vähemmän energiaa. Laskeva kognitiivinen terävyys. Kadonnut kestävyys. Hitaampi paraneminen ja palautuminen. Kaikilla näillä “täysin normaaleilla ikääntymisen merkeillä” on tekemistä romahtavan NAD+-tason kanssa, minkä vuoksi soluilla on vaikeuksia suorittaa perustehtäviään.

Syitä sille, miksi NAD+ on herättänyt lukemattomien tutkijoiden huomion, ei siis tarvitse enää selittää – mutta kun uteliaisuutesi on herännyt, haluat joka tapauksessa ottaa asiasta selvää. Tämä on juuri oikea paikka siihen.

NAD+:n lyhyt historia ja sen löytö

Kysymys, jonka NAD+:n 1900-luvun alussa löytäneet brittiläiset biokemistit^th vuosisata oli mielenkiintoinen, mutta sillä oli vain vähän tekemistä sellaisten tutkimussovellusten kanssa, joista tutkijat ovat nyt innoissaan. “Mikä hiivamehussa muuttaa sokerin alkoholiksi?”

Kuten kävi ilmi, vastaus oli NAD+ eli nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi. Tuon löydön jälkeen NAD+ tunnettiin pääasiassa sen roolista redoksireaktioissa. “Elektronien sukkula” -työstään Otto Warburg sai Nobelin palkinnon vuonna 1931. [1]

Nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin osoittautui kuitenkin myöhemmin muuksikin kuin yhden tempun poniksi – vaikkakin tuon löydön toteutuminen kesti hetken. Melkein tasan vuosisata alkulöydön jälkeen tohtori Leonard Guarente ja tohtori David Sinclair saivat selville, että koentsyymi toimi myös polttoaineena eräälle entsyymiluokalle – sirtuiineille. Ne korjaavat soluja, suojaavat DNA:ta ja säätelevät aineenvaihduntaprosesseja, ja ne älä työskentele ilman NAD+:aa. [2]

Tuo löytö nosti NAD+:n käymisestä ikääntymisen tutkimukseen. Kun ikä vetää NAD+-tasot alas viemäristä, sirtuiinitkin menettävät tehonsa. Silloin syntyy soluvaurioita. Ja ikääntymisen oireet tulevat siinä sivussa mukaan.

Miten NAD+ toimii?

NAD+ tekee paljon, mutta sillä on kaksi tärkeää kokopäivätyötä, jotka pitävät kehot käynnissä kaikkialla.

Energiaenvaihdunta on näistä kahdesta tunnetumpi. NAD+ poimii ravinteista energeettisiä elektroneja, muuttuu NADH:ksi ja kuljettaa ne mitokondrioihin. Siellä ne muunnetaan ATP:ksi. Koko tätä prosessia, joka jatkuu loputtomiin, kutsutaan soluhengitykseksi. Eläminen, liikkumine ja ajattelu olisivat kaikki mahdottomia ilman sitä.

Sitten on toinen tehtävä. NAD+ on korjausentsyymien kofaktori. Sirtuiinit – jotka tekevät välttämättömiä tehtäviä, kuten korjaavat vaurioitunutta DNA:ta, säätelevät tulehdusta ja pitävät aineenvaihduntaprosessit käynnissä – käyttävät sitä polttoaineenaan. Myös PARP-entsymit, jotka korjaavat vaurioituneita soluja, ovat riippuvaisia NAD+:sta.

Joten mitä tapahtuu, jos kadonnut NAD+ palautetaan lisäravinteilla? Voiko NAD+ “käynnistää” aineenvaihdunnan uudelleen ja nopeuttaa DNA:n korjausta “nuoruuden elvyttämiseksi”? Nämä ovat niitä jännittäviä kysymyksiä, joita kaikki esittävät. Ne ovat syy siihen, miksi valtava määrä tutkimusta NAD+:n potentiaalista on nyt kasautumassa.

Miten ja mihin NAD+:aa käytetään nykyään? Mitä uusin tutkimus kertoo meille?

NAD+ on niin tärkeä, että elämä pysähtyisi lähes heti ilman sitä. Kaikki molekyylit eivät ole aivan yhtä elintärkeitä, mutta tämä on. On siis aivan luonnollista, että tämän koentsyymin tutkimus on koskettanut lukemattomia eri aloja. Jotkut havainnot ovat jo vakiintuneita. Toiset täysin kokeellisia.

NAD+ DNA-korjaukseen ja solujen terveyteen – Ikääntymisen vastaiset vaikutukset

Kyseessä on vain sivurooli, mutta kriittinen sellainen. Sirtuiinit korjaavat vaurioitunutta DNA:ta, tuottavat energiaa, taistelevat oksidatiivista stressiä vastaan ja auttavat pitämään elävät olennot nuorina. [3Ne eivät kuitenkaan pääse töihin ilman NAD+:aa. Sama pätee PARP-entsyymeihin, jotka kuluttavat valtavia määriä NAD+:aa korjatakseen epäterveellisen ympäristön vahingoittamia soluja, jolloin sitä jää vähemmän muihin tehtäviin. Kun nämä kaksi yhdisteiden luokkaa eivät pysty tekemään tehtäväänsä kunnolla, seurauksena on enemmän epävakautta ja kaaosta. Se on vanhenemista.

Ollaanpa hetki aivan rehellisiä. Vielä ei ole näyttöä siitä, että NAD+-lisäravinteet saisivat ihmiset elämään pidempään ja terveemmin. Tämän hypoteesin testaamiseen ja todistamiseen menee vielä monta vuotta, ja se on pyhä malja, josta monet tutkijat ovat kiinnostuneita. Tutkimuksia siitä, miten NAD+ toimii vaurioituneen DNA:n ja solujen korjaamiseksi, on kuitenkin jo olemassa, ja se on sinällään jo tarpeeksi jännittävää.4, 5]

NAD+ parantuneeseen aineenvaihdunnan terveyteen ja insuliiniherkkyyteen

Tämä tutkimusalue on jo siirtynyt jyrsijätutkimuksista ihmiskokeisiin – lupaavin tuloksin. Tähän mennessä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että NAD ja NAD+ parantavat insuliiniherkkyyttä esidiabeettisilla naisilla, joten konseptin toimivuudesta on jo olemassa näyttö.6Miksi ja miten niin kuitenkin? Ensisilmäyksellä se vaikuttaa hypyltä, mutta se on itse asiassa melko loogista.

Romahtavat NAD+-tasot hidastavat uusien mitokondrioiden muodostumista ja tekevät olemassa olevista mitokondrioista paljon tehottomampia. Sen korjaaminen mahdollistaa paremman glukoosin oton ja hyödyntämisen. Se parantaa insuliiniherkkyyttä. Sirtuiinit myös “mobilisoivat” rasvaa (jotta sitä voidaan käyttää energiana sen sijaan, että se rasittaisi ihmisiä), mikä on toinen rintama taistelussa diabetesta vastaan.

Miten NAD+ vaikuttaa aivojen terveyteen ja kognitiiviseen terävyyteen

Tämä on erittäin vilkkaan tutkimuksen alainen alue, ja se on ala, jolta on odotettavissa elämää mullistavimpia löytöjä. Koska aivojen ylläpitäminen vaatii valtavasti energiaa, ne ovat erityisen alttiita ikääntymisen myötä tapahtuvalle NAD+-tason laskulle. Tutkijat yrittävät selvittää, miten NAD+ saattaisi hidastaa hermoston rappeumissairauksien, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudin, etenemistä. [7, 8]

NAD+ voi antaa sysäyksen hermosolujen mitokondriotoiminnalle, torjua hermotulehdusta ja oksidatiivista stressiä sekä auttaa pitämään aksonit, jotka viestivät muiden hermosolujen ja muun kehon kanssa, terveinä. Sama mekanismi on kuitenkin aivan yhtä kiinnostava neurodegeneratiivisten sairauksien ulkopuolellakin. Entä jos NAD+-lisäravinteet voisivat pitää ihmiset virkeämpinä ja energisempinä heidän astuessaan vanhuuden alueelle? Tähän mennessä tehdyt tutkimukset ovat jo osoittaneet “itse asiassa ikääntymistä estävän vaikutuksen”, ja se ulottuu myös aivoihin.9]

Urheilullinen suorituskyky, lihasvoima ja NAD+

Tästä ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta se on liian jännittävä ohitettavaksi. Hiirillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että NAD+-lisä parantaa aerobista suorituskykyä (ainakin hiirillä), ja se on myös sarkopeniatutkimuksen kohde. [10, 11Ajatuksena tässä on, että NAD+ ja sen esiasteet saattavat auttaa ikääntyviä yksilöitä säilyttämään lihasmassan, voiman ja toimintakyvyn huomattavasti pidempään.

Kolme uutta tutkimussuuntaa

Mitochondrioiden terveys on tärkeää myös sydänlihassoluille, joten tutkimuksessa on alettu selvittää, miten NAD+ voi suojata sydämen terveyttä – yleisemmin ikääntyessä, mutta myös sydäninfarktin jälkeen ja sydämen vajaatoiminnassa. Lisäksi on tehty tutkimuksia NAD+:n laajemmasta tulehdusta ehkäisevästä roolista.

Viimeinen tutkimussuunta on myös kaikkein mielenkiintoisimpia. On jo todistettu, että SIRT1:llä on paljon tekemistä vuorokausirytmien kanssa. Sirtuiini on NAD+-riippuvainen, ja tutkijat ovat kauan sitten todenneet, että uni muuttuu oudommaksi (lyhyemmäksi, rikkonaisemmaksi) myös iän myötä. Seuraavaksi asialistalla ovat mallit, joilla testataan, voisiko NAD+ saada aikaan “nuorekkaampia” unirytmejä.12]

Tarinan opetus? NAD+-tutkimus saattaa olla monimuotoista, mutta kaikki tiet näyttävät johtavan ikääntymisen estämisen jollekin osa-alueelle. Jokainen ikääntyy. Harvat pitävät siitä. Ei ole siis yllättävää, että NAD+ on niin suosittu koentsyymi.

Miten NAD+:aa annostellaan tutkimusympäristöissä?

NAD+-molekyyliin liittyy merkittävä biologisen hyötyosuuden ongelma: se on suuri ja varautunut molekyyli, joka imeytyy heikosti ja hajoaa nopeasti. Siksi tutkimuksessa käytettävä antomenetelmä on erittäin tärkeä.

Suonensisäinen tiputus on yleisin esikliinisissä ja kliinisissä ympäristöissä käytetty menetelmä. Kätevä, koska se kiertää ruoansulatuskanavan ja vie NAD+:n suoraan sinne, minne se on menossa. Verenkiertoon. Suonensisäinen antotapa on kuitenkin myös invasiivinen ja epäkäytännöllinen pitkäaikaistutkimuksissa, erityisesti ihmisillä tehtävissä kokeissa. Siksi tutkimuksessa käytetään myös ihonalaisia ja lihaksensisäisiä pistoksia. SubQ- ja lihaksensisäinen anto johtavat hitaaseen vapautumiseen ja kestävämpään vaikutukseen, jota monet tutkijat haluavat nähdä.

Jotkut tutkimukset käyttävät sen sijaan NAD+-esiasteita, jotka keho voi muuttaa NAD+:ksi. Kun tarkastelet kirjallisuutta, huomaat nikotiiniamidiribosidin (NR) ja nikotiiniamidimononukleotidin (NMN) mainittavan usein. Nämä esiasteet ovat pienempiä molekyylejä, ja niitä käytetään joissakin suun kautta otettavissa tutkimuksissa.

Mitkä ovat nykyiset NAD+-annosteluprotokollat tutkimus- ja pitkäikäisyyspiireissä?

Tämä on tietysti tutkimusasetelman tärkeimpiä puolia – ja myös niitä vaikeimpia toteuttaa oikein. Paras annostus riippuu monesta eri asiasta, tutkimusmallista ja tutkimustavoitteesta aina käytettyyn NAD+-muotoon asti. Tutkimuksen kesto on toinen huomioon otettava tekijä.

Suoran NAD+-annon, ihonalaisten tai lihaksensisäisten pistosten, tapauksessa annokset ~10 mg – 100 milligrammaa (yleensä yksi tai kolme kertaa viikossa) mainitaan toisinaan. Mitä suurempi annos, sitä harvemmin sitä yleensä tarvitaan.
Pitkäikäisyyspiireissä ihmiset mainitsevat usein mikroannostelu ja noin 3-10 mg NAD+:a päivässä 5 kertaa viikossa.
Tipat puolestaan yhdistetään useammin annoksiin 250–750 milligrammaa hitaana tiputuksena annettuna tunnin tai kahden aikana (yleensä 1-2 kertaa kahdessa viikossa). Nämä menetelmät mahdollistavat sekä nopean että tasaisen imeytymisen.

Onko vasta-aiheita?

NAD+ ei ole pelkästään luonnollinen, vaan myös täysin välttämätön. Toisin sanoen jotkut niistäprosesseista, joita ilman organismit eivät voi pysyä hengissä, ovat riippuvaisia siitä. Siinä mielessä mitään vasta-aiheita ei ole. Tämä tosiasia ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tutkimuskohteita pitäisi valita huolellisesti tai että ravintolisien käyttö olisi sama asia kuin luonnollinen NAD+ (koska se voi johtaa huomattavasti korkeampiin pitoisuuksiin).

NAD+ käynnistää solutapahtumia, joten ihmisillä tehtäviin kokeisiin ei oteta mukaan henkilöitä, joilla on aktiivinen syöpä tai aiemmin sairastettu syöpä. Raskaana olevat ja imettävät henkilöt rajataan myös pois, samoin ihmiskoehenkilöt, joilla on maksa- tai munuaissairaus, tai jotka käyttävät lääkkeitä, jotka saattavat vaikuttaa NAD+:n stimuloimiin prosesseihin. (Jyrsijöillä ja muilla eläinmalleilla näitä yhteisvaikutuksia voidaan sen sijaan tutkia vapaammin.)

NAD+ — Ikääntymistä vastaan taisteleva yleismolekyyli

Se ei aivan ole nuoruuden lähde, mutta NAD+ on niin lähellä sitä kuin mahdollista. Se on herättänyt eri alojen tutkijoiden kiinnoston – kognitiivinen suorituskyky, sydämen terveys, lihasten suorituskyky ja niin edelleen. “Kuinka tärkeä NAD+ on?” on kysymys, joka on jo esitetty ja johon on vastattu. Eikö se ole vielä selvää? Miten sitä voidaan käyttää tehokkaimmin tukemiensa elintärkeiden prosessien parantamiseen. Sen tulevat tutkimukset selvittävät.

Usein kysytyt kysymykset

Kääntääkö NAD+ todella ikääntymisen?

Ei kirjaimellisessa mielessä, mutta tähän mennessä tehty tutkimus osoittaa, että NAD+ voidut taistele ikääntymisen biologisia merkkejä vastaan – korjaamalla DNA:ta ja muita vaurioita. NAD+ ei tee kenestäkään nuorempaa. Se saattaa johtaa siihen, että tuntee olonsa nuoremmaksi ja toimii enemmän nuoremman kaltaisesti.

Onko NAD+:lla painonhallintasovelluksia?

NAD+-tutkimus osoittaa mahdollisen tukevan roolin aineenvaihdunnan terveydessä. Parantunut insuliiniherkkyys on tässä yksi jännittävimmistä löydöksistä. Se ei kuitenkaan ole painonpudotusvalmiste.

Miten NAD+ vaikuttaa aivoihin?

Aivot kärsivät iään myötä tapahtuvasta NAD+-molekyylien vähenemisestä raskaasti, koska ne kuluttavat paljon energiaa. Neuroneiden parempi mitokondrioiden terveys voi johtaa parempaan toimintaan ja vähäisempään tulehdukseen, ja tästä syystä NAD+-molekyylejä tutkitaan Alzheimerin taudin ja muiden hermostoa rappeuttavien sairauksien yhteydessä.

Mitä lisäravinteita tutkitaan yhdessä NAD+:n kanssa?

Resveratroli voi myös aktivoida sirtuiineja, joten se on luonnollinen ehdokas usean yhdisteen tutkimuksiin. Toinen mielenkiintoinen yhdiste on koentsyymi Q10, jota on jo laajasti tutkittu sen ikääntymistä estävien vaikutusten vuoksi.